Entä jos täällä onkin juuri tällaista?

Jari Tervo kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan, että kansainväliset toimittajat tulivat Suomeen väärällä hetkellä – ei täällä tällaista ole. Vaikka kolumni oli tuttuun tyyliin kirjoitettu taitavasti ja siinä oli sopivasti tilaa niin provosoitumiselle kuin peukuttamiselle, jäi tekstissä hiukan harmittamaan väsymiseen asti suomalaisten suusta kaikuva mantra: on vain yksi oikea suomalainen sää ja se on lonkerolasin värinen.

Tervon tekstissä harmittaa lähinnä se, että voin kuvitella osaa sen lukijoista nyökyttelemässä hyväksyvästi ja toteamassa, että kyllä, näin juuri on. Ei ole Suomessa oikeasti tällaista, ei missään tapauksessa.  Ja oikeastaan olisivat toimittajat saaneet olla kokonaan tulematta, mokomat. Ilman Suomi-uutisia on maailmalla pärjätty ennenkin.

En voinut vastustaa kiusausta laittaa ylös ajatuksia, joita teksti herätti ja joihin kannustivat myös keskustelut kansaivälisen leirin nuorten kanssa, jotka olivat yllätyksekseen huomanneet suomalaisten olevan iloisia, avoimia ja ystävällisiä. Vastoin kaikkia ennakkokäsityksiä ja kuulemaansa! 

On kyllä totta, että Suomea ei ole siunattu kovin hyvillä, tai ainakaan lomalaisia hellivillä keleillä muutamina menneinä kesinä. Talvetkin ovat olleet vähän niin ja näin, ja aika monta mustaa joulua on sään puolesta vietetty, ainakin Etelässä. Viime talvi oli kuitenkin huikea, lunta riitti ja hiihtokeskuksillakin meni pitkästä aikaa mukavasti. Kausi oli pitkä. Kevään räntäkauttakaan ei kauaa kestänyt. Koivunlehtien alkaessa vihertää lähes heti lumien sulamisen jälkeen, ei siinä paljon kerinnyt harmaudessa masentua. Kesäkin alkoi jo toukokuussa, ja nyt sitä hellettä on tosiaan riittänyt, ihan epäuskoon saakka.

Vaikka pidän kolumnin kirjoittajaa kovasti arvossa ja löydän rivien välistä sinne tarkoitetun taitavan sarkasmin, on pakko heittää takaisin kysymys: mitä jos täällä onkin juuri tällaista? Kaunista luontoa, puhtautta ja jopa ihan mukavia avoimia, fiksuja ihmisiä? Ja hei, meillä kävi ihan mieletön tuuri, kun ilmatkin suosivat juuri silloin, kun Suomi oli isosti näkyvillä kansainvälisissä tiedotusvälineissä. Ihan mahtavaa, kansainvälisille vieraillemme jäi Suomesta hyvä ja positiivinen kuva! 

Joskus tuntuu siltä, että juuri tuo Tervon mainitsema marraskuun harmaus ja loskakerroksen paksuun on se, minkä kuuluu määrittää suomalaisuutta aidoimmillaan. Semmoista täällä on, eikä siinä ole mitään juhlimista, ettäs tiedätte. Tai jos haluatte nähdä jotain mukavampaa, niin tulkaa talvella katsomaan. Lunta täällä kuuluu olla, ja ainakin pari metriä. Mutta kesä, se on surkea, aina. Kylmä on ja vettä sataa!

Olen sanonut, että jos joskus menen tietokilpailuun ja siellä kysytään, mitkä ovat vuosisadan kuumimmat kesät, osaan vastata: 2011 ja 2014. Ensimmäisen tiedän siitä, että TAYSin synnärin parkkipaikalla auton lämpömittari näytti +36 astetta ja ei, en ollut siellä 29 tuntia katsomassa ystävän jälkikasvua. Jälkimmäinen vuosiluku on muistissa samoista syistä. Kuumaa on siis ollut ennenkin, joten voi olla että Suomessa sittenkin on juuri tällaista. Säät vaihtelevat. Tämä kesä saattaa päästä vuosisadan kuumimpien kesien joukkoon, mutta tällä kertaa henkilökohtainen tilanteeni on toinen ja pääsen vilvoittelemaan vedessä pulikoivan jälkikasvun kanssa. 

Samaistun kolumnistin kanssa ajatukseen siitä, että hellepäivistä nauttiminen vaikuttaisi olevan asia, joka pitää ansaita. Rennosti ei voi ottaa, jos ei samalla voi taputtaa itseään olkapäälle ja olla tyytyväinen päivän työsuoritukseen mökillä, puutarhassa, veneessä tai kotona. Loma on aikaa laittaa kaikki ne asiat järjestykseen, jotka jäävät muuna aikana arjen jalkoihin. Nostan käden, tunnistan tästä myös itseni. Toisaalta onhan tietysti niin, että hoitamattomat hommat stressaavat enemmän kuin niiden hoitaminen, ja stressin lievitys on kai yksi loman tarkoituksista. 

Me suomalaiset emme ole niin juroa, viinaan menevää ja sulkeutunutta kansaa kuin haluamme itsellemme uskotella. Ja vaikka niistä jotain olisimmekin, ei se ole aihe vuositolkulla jatkuvaan synkkyyden stereotypiassa rypemiseen, jonka täällä vierailevat turistit tai toimittajat toteavat yleensä hevonsonnaksi melko nopeasti. Rauhallisuus, harkitsevuus, toisen henkilökohtaisen tilan kunnioittaminen, rehellisyys, ja ahkeruus eivät ole este hymylle, ystävällisyydelle tai avuliaisuudelle. Sitä paitsi kiukkupusseja löytyy kaikkialta maailmasta, he eivät ole meidän yksinoikeutemme.  Lisäksi meillä on ihan oikeasti muitakin ihan yhtä suomalaisia säitä kuin marraskuun pimeys tai sisua koetteleva sydäntalvi, joka testaa, kenen kantti kestää, perkele. Osa meistä osaa jo nyt myös iloita ja nauttia hyvistä keleistä ihan vain tekemättä mitään tuottavaa. Toivoa siis on!

Tervolle iloa, valoa ja aurinkoa mökkirannan perkaamiseen ja oikein hyvää kesän jatkoa, meille kaikille!

P.S. Auringossa ei kannata olla kauhean ryppyotsainen, sillä liika auringonottaminen vanhentaa muutoinkin. Tulee vain lisää juonteita, jotka harmittaa sitten marraskuussa, kun on muutoinkin ankeaa. ;)