Kevätkukkoilua

Tampereen keskustassa keväinen päivä oli tavallista kuivempi, mutta karuudessaan kaunis. Tammerkoski tyhjennettiin Hämeensillan remonttitöiden takia kolmeksi vuorokaudeksi.

Merkit ovat varmat: rännit tippuvat vettä, kylätie on kuoppainen kuralieju ja lintulajien määrä vaikuttaa kasvaneen äkkiä merkittävästi. Kevät on täällä! Vielä hetken se taistelee taalven kanssa sään herruudesta, mutta voittaja on jo selvillä.

Aivan hetki sitten oli myös yksi varma kevään merkki, pääsiäinen. Viimeistään munien, pupujen, noitien, kanojen ja virpomisvitsojen väriloisto saa minut heäämään kevääseen. Alan katsoa kotia uudella silmällä. Ikkunoista tulviva aurinko paljastaa likaiset ikkunat ja viikkosiivouksessa kesken jääneen pölyjen pyyhinnän. Ahdistun sotkusta enemmän kuin talvihorroksessa ja haluan kaiken yimääräisen piiloon.

Kevät on myös sitä aikaa, kun talvinopeusrajoitukset tuntuvat toisinaan turhauttavilta. Ajan itse noin 90 km päivässä pelkästään työmatkoja, joten olen kauan sitten löytänyt sisäisen tasapainoni liikenteessä. En jaksa turhista hermostua.

Ajoin taannoin kohti Tamperetta lapseni istuessa takapenkillä. Nopeusrajoitus oli 80 km tunnissa, ja mittarini näytti 85 ja 90:n väliin. Olin kohdassa, jossa oikealta kaistaltä ensin lähtee poistuvien liittymä ja sitten vain hiukan myöhemmin tiehen yhtyy oikealta saapuvien liittymä. Ajan kohdasta ohi päivittäin ja koska jatkan itse suoraan, on usein helpointa ajaa kyseisessä kohdassa vasenta kaistaa liikenteen sujuvoittamiseksi.

Ajaessamme tietä nyt, oli sunnuntai ja liikennettä luonnollisesti arkiaamua vähemmän. Tottumuksesta ja yhden auton vähän ennen poistuvien liittymää ohitettuani ajoin kohdassa totuttuun tapaan. Äkkiä huomasi kuitenkin takanani auto. Auto ajoi hyvin lähellä. Niin lähellä, että seuraavaksi puskurini oli vaarassa. Välittömästi auton huomattuani tarkistin oikean kaistan väistääkseni. Vilkaistuani vielä kerran peruutuspeiliin, näin perässä tulevan auton kuitenkin itse siirtyvä  aivan autoni ilmavirrassa oikealle kaistalle minut ohittaakseen. Välttääkseni kolarin, jäin tietysti vasemmalle. Minut oikealta ohittaessaan kuski päätti tervehtiä minua keskisormella. Suoritus meni sen verran hyvin, että sitä lienee harjoiteltu ennenkin. Vinkiksi kyseiselle kuskille vakuuttavuuden parantamiseksi tahtoisin kuitenki sanoa, että pakkashanskat hiukan vähentävät eleen agressiivisuutta, nahkahansikkaalla saavutettu teho olisi toista maata.

Saattoi olla, että ajoin aavistuksen liian pitkään vasemmalla kaistalla ja hän lienee joutunut hidastamaan vuokseni alamäessä hieman. En kuitankaan voinut olla ihmettelemättä sitä ristiriitaa, että puskurissa kiinni ajaminen, ohittaminen oikealta vaihtaen kaistaa vaarallisen läheltä ja minua huomattavasti reippaampi ylinopeus olivat kuskin mielestä ihan OK. Jopa siinä määrin, että hän katsoi aiheelliseksi harjoittaa sorminäppäryyttään kansainvälisellä käsimerkillä.

Pöyristyksestäni toipuneena jäin pohtimaan, miksi joillekin muiden liikennekäyttäytyminen on niin usein henkilökohtainen loukkaus, kettuiluja ja kiusaamista? Nyt kun kevät koittaa ja tiet sulavat, koitetaan säilyttää rauha myös liikenteessä. Kuivalla asfaltilla kaasujalka on helposti astetta raskaampi, mutta muistetaan että kyydissä on usein  paljon sellaista, mitä mikään raha ei korvaa. Jätetään kevätkukkoilu siis pääsiäisarkarteluihin ja muuttolintujen pongaamiseen. Niistä tulee sitä paitsi hyvä mieli ketutuksen sijaan.

Kevätsisustaminen alkaa meillä pääsiäisestä. Paras tunnelma syntyy, kun kotona näkyy sulavassa sopusoinnussa aikuisten maun mukaiset linjat ja lasten kädenjälki.

Kun kahdesta tuli yksi

On mennyt lähes vuosi siitä, kun bloggasin viimeksi. Myös noin vuosi sitten vaihdoin työpaikkaa ja nämä kaksi tekijää kulkevat varsin tiiviisti käsi kädessä. Uuden työn, työpaikan kulttuurin, henkilöiden nimien ja toimenkuvien, oman toimenkuvan ja liiketoiminnan luonteen opetteluun menee auttamatta lähes vuoden päivät. Sinä aikana kaikki kirjoittamiseen, tai ehkä jopa ajatteluun käytettävissä oleva kapasiteetti on kulunut palkan ansaintaan. 

Yksi syy, joka on kalvanut bloggaamista on ollut se, että minulla on toinen. Kyllä, olen kirjoittanut aikoinaan myös toista blogia, joka on yhtä lailla jäänyt uuden työn jalkoihin. Tai oikeasti se jäi aikoinaan jo Kylässä kotona –blogin varjoon, koska maalla asumisen teemojen esiin nostamisella on enemmän painoarvoa, mutta aiheet olivat rakkaita siitä huolimatta. 

Sen blogin nimi oli Yritys ja erehdys ja keskittyi hyvinvointiin, puutarhanhoitoon ja kotoiluun. Vaikka vuoden aikana ei jaksamista vapaa-ajalla kirjoitteluun ole ollutkaan, on aiheita pyörinyt mielessä jatkuvasta sikin sokin sekaisin kummankin blogin tarpeisiin. Koska en ole oikein osannut päättää, kumpaan hiljalleen arjestani löytyvän kirjoittamisajan käyttäisin, ovat molemmat blogit saaneet jatkaa talviuniaan.

Olenkin päätynyt siihen, että Yritys ja erehdys saa nyt muuttaa ja etsiä kotinsa tästä blogista. Kylässä on koti kummallekin ja aiheet soljuvat kivuttomasti lomittain. Chin chin siis ja kuohuvaa kehiin, kahden blogin voimat ovat yhdistyneet ja kirjoittajalla on rauha kahden rakkaan foorumin sijaan yhden lempilapsen kanssa.

Samalla saan vapauden ihmetellä maailman menoa hiukan laajemminkin, joskin monet havainnoistani, ilahtumisistani ja ihmetyksistäni liittyvät toki lähiympäristön ilmiöihin. Yksi niistä on luonnonläheisyyden vaikutus kasvissyönnin määrään.

Tämä on havainto, jonka olen huomannut itsessäni ja olen siitä äärettömän iloinen. Ole oppinut tykkäämään monista kasviksista vasta aikuisiällä. Lapsena marjat tai hedelmät jälkiruokana olivat kidutusta ja tomaattia ja kurkkua söin puolipakolla. Salaatit alkoivat kuitenkin jossain vaiheessa maistua ja juureksista olen eri muodoissa pitänyt aina. Edelleen olen tarkka siitä, että tomaattia ei laiteta tumman leivän päälle eivätkä hedelmät laske kuin smoothien muodossa, mutta kasvisruoka on mielestäni huikean hyvää ja yrtteihin olen ihan hurahtanut. 

Viime kesänä muutama yrtti ja tomaatti pääsivät kasvamaan pohjasta rei´itettyihin Ikean pusseihin.

Kasvisruuan osuus ruokavaliossa on kasvanut koko ajan iän ja kokkaustaitojen karttuessa, mutta aivan selkeä sysäys tapahtui myös ensimmäisenä kesänämme Sarkolassa. Jostain syystä ympäröivä maanviljely, lähiruoka ja luonto sekä mahdollisuus kokeilla kaikenlaista kasvatusprojektia omassa puutarhassa tuuppivat hellästi omia mieltymyksiä kohti kasvispainotteisempaa suuntaa. Toki ruokamaailman trenditkin tekivät kasvismyönteisyydestä helppoa ja aika oli aivopesulle kohdallani otollinen.

Vaikka ulkona on vielä puhtaanvalkeat kinokset ja seuraaville päiville jopa pakkasvaroitus, huomaan kevään hiipivän jo mieleen. Ensimmäiset merkit näkyvät siinä, että alan fiilistellä yrttien kasvatusta kodinhoitohuoneen ikkunalaudalla. Mietin millaisiin ruukkuihin taimia istutan ja miten ne ulos kesällä sijoitan. Odotan jo aamuja, jolloin hipsin yöpuvussa aurinkoiseen puutarhaani hakemaan tuoretta basilikaa leivänpäälle tomaatin, mozzarella ja oliiviöljyn kaveriksi. Ja koska on viikonloppu, se leipä on vaaleaa ciabattaa.

Kasviskeitot kuuluvat koko perheen suosikkeihin

  

Valkeasta vappuaatosta kevätistutuksiin

Vappuna pääsin vihdoin tekemään jotain, mitä olen odottanut kauan. Sain upottaa sormet multaan ja istuttaa kevään ensimmäiset taimet. Voi olla, että ensimmäiset raukat vielä heittävät henkensä, kun jonain yönä unohdan ne Suomen keväiseen pakkasyöhön, mutta ei sillä ole niinkään väliä. Pääasia on toivo kesästä. Pienet vihreät pilkahdukset ja jäästä vapautunut järvi muistuttavat, että  lämpöä on luvassa, vaikka 12 senttiä lunta maassa vappuaaton aamuna olivat kieltämättä pienoinen järkytys.

Koska keli oli kuin jouluna... tai itse asiassa kuin olisin kovasti toivonut sen jouluna olevan, lähdimme perheen kanssa käymään vappuaattona Plantagenissa. Olin luvannut 6-vuotiaalleni oman kasvin. Oi minkä amatööripuutarhurikipinän sieltä saikaan! Kostea lämmin ilma ja kauniit kasvit suorastaan hehkuivat kesäistä elinvoimaa.

Yksi asia, joka asuinympäristössämme rakastan on tila. Olen aiemminkin maininnut, että täällä on tilaa hengittää. Mutta täällä on myös tilaa toteuttaa. Tai olla toteuttamatta. Silloin kun viherpeukut syyhyävät toteuttamaan erilaisia puutarhaunelmia, se on mahdollista. Silloin kun auringonotto tai terassilla hyvästä ruuasta nauttiminen kiinnostaa enemmän, luonto takaa vihreyden ympärillä. Silloin riittää kun pitää nurmikon lyhyenä.

Tila sallii myös sen, että pihaan voi toteuttaa monenlaisia funktioita. Oma puutarhamme takapihalla koostuu isosta terassista, kivikäytäväisestä puolihyötypuutarhasta (joka on oma kokeiluareenani), nurmialueesta jalkapalloa ja hippaa varten sekä toivottavasti tänä vuonna myös lasten omasta alueesta leikkivälineineen. Viimeksi mainittu on projekti, jonka olen itselleni korvamerkinnyt tälle kesälle.

Varmoja kevään merkkejä ovat keinut, yrtit ja tietenkin kärpäset. Lumisesta alusta huolimatta niitä kaikkia oli kevätauringossa lopulta tarjolla. Plantagenista mukaan tarttui myös ensimmäinen tomaattipuska, jolla on ihanan helppo huijata itseään ja vakuuttaa olevansa taitava viherpeukalo. Kun osa sievistä kirsikkatomaateista loistaa punaisena jo kaupassa ja ne voi korjata talteen heti puskan istutettuaan, sitä jotenkin sallii itsensä kokea onnistumisen tunnetta, vaikka itsellä ei ole ollut asiaan osaa eikä arpaa. Ihanaa on vain maistaa kesän olevan ovella.

Isuttamisen lisäksi saan valtavasti aurinkoenergiaa ulkona sisustamisesta. Kesän tultua elämä siirtyy terassille aina kun keli sen sallii. Terassista tulee olohuone ja ruokailutila, loppupihan toimii lastenhuoneena. On kutkuttavaa raahata vanhat pihakalusteet paikoilleen, asetella ruukkuja ja miettiä mitä kasveja niihin tänä vuonna sopisi. On upeaa kävellä pitkin tonttia ja koittaa pongailla uusia oivalluksia ulkotilojen koristamiseksi. Tällä kertaa pienistä kuormalavoista tuli sivupöytä. Viimevuotista mustaa ulkomaalia oli vielä jäljellä ja sitä sivakoin vanhoihin pihakalusteisiin. Terapiasta kävi sekin.

Radiossa käskettii nauttia lämpimistä keleistä nyt, sillä loppuviikosta kuulemma viilenee. En usko! Ainakin sukat jätin tänään avokkaista kotiin. Kesä saa tulla! Mielummin vähälumisena....

Luonnon oma taidelainaamo

Ei ole vain sanonta, että luonnonläheisyydessä mieli lepää, stressi helpottaa ja verenpaine laskee. Nämä ovat ihan konkreettisia ja todellisia reaktioita, joita luonto, kasvit ja valo saavat kehossamme aikaan. Eipä siis ihme, että jo yhdellä haulla netin syövereistä löytyi sivukaupalla materiaalia luonnon hyvinvointivaikutuksista. Poimin muutaman lainauksen:

Mielenterveystalo on kirjoittanut sivuillaan luonnon vaikutuksesta hyvinvointiin:

"Elinympäristömme vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme. Tutkimusten mukaan luonnon läheisyys elinympäristössä vähentää sairastavuutta ja lisää onnellisuutta. Useat asiat vaikuttavat siihen, millaisessa ympäristössä viihdymme ja millaisesta ympäristöstä saamme hyvinvointia. Luonnon näkeminen, kokeminen ja aktiivinen luonnossa tekeminen lisäävät tutkimusten mukaan ihmisten hyvinvointia monella tapaa. Luonnosta saatavat hyvinvointivaikutukset tulevat nopeasti ja pysyvät pitkään".

Mielenterveysseuran sivuilta löytyy  artikkeli siitä, kuinka luonto hoivaa kehoa ja mieltä. Siinä kirjoitetaan näin:

"Tutkimuksissa on havaittu, että luonnon hyvinvointihyödyt ovat monen osatekijän summa. Kokemukseen vaikuttavat ympäristön esteettisyys, turvallisuus ja kiinnostavuus, samoin valon määrä, ilmanlaatu, lämpötila ja äänimaisema". 

Kodin Kuvalehdestä puolestaan löytyi kiinnostava artikkeli. Siinä lueteltiin konkreettisa tapoja, joilla luonto hoitaa ihmistä.

"Luonto on tehokas lääke masennukseen ja stressiin. Jo 20 minuuttia metsässä vaikuttaa aivoihisi ja saa sinut paremmalle tuulelle.

Näin luonto hoitaa: 

•  Muutama minuutti metsässä: verenpaineesi laskee.
  
• 20 minuuttia metsässä: tunnet miten mielialasi kohenee.
  
• 1 tunti metsässä: tarkkaavaisuutesi paranee.
  
• 2 tuntia metsässä: elimistösi puolustuskyky paranee.
  
• 60 prosenttia elinympäristöstäsi pitäisi olla luontoa, jotta voisit hyvin.
  
• 300 metriä on pisin kävelymatka, joka hyvässä asuinympäristössä on lähimpään metsään tai puistoon.
  
• 96 prosenttia suomalaisista määrittelee itsensä luontoihmisiksi".

Myös taiteen ja kulttuurin vaikutus ihmisen terveydelle on tutkimuksissa todistettu tosiasia. Kulttuuria on verrattu jopa liikunnan harrastamiseen. Se saa aikaan fysiologisia muutoksia, rentouttaa ja haastaa mieltä sekä pidentää elinikää.

Maaseutu yhdistää nämä kaksi terveydelle ja hyvinvoinnille tärkeää asiaa, luonnon ja kulttuurin. Tai oikeastaan maaseudun luonto ja rauha suorastaan tuottaa taidetta. Vaikka kasvit eivät vielä nouse maasta eikä ympäristö tarjoa parastaan esteettisestä näkökulmasta tarkasteluna, löytyy kuivista risukoista, jäisiltä pinnoita ja hauraista heinioista melkoisia taideteoksia. On modernia, abtraktia tai esittävää, värikylläistä, seesteistä tai graafista. Kysymys on vain siitä, että malttaa pysähtyä katsomaan.

Minusta on ihanaa asua luonnon taidelainaamon keskellä. Kodissamme on isot ikkunat, joista luonto tulvii sisään. Nyt kun päivät ovat valoisampia pidempään, ehtii kauniista maisemista nauttia arkisinkin töiden jälkeen. Olen huomannut sillä olevan konkreettisia vaikutuksia omaan jaksamiseen ja energiatasoon. Olen pistänyt merkille myös sen, että isot ikkunat auttavat kestämään kurjiakin säitä paremmin. Laajaa elävää maisemataulua on kiva katsella jopa silloin, kun räntää tulee taivaan täydeltä.

Fiilistellessäni tänään jo tulevaa kesää ja odottaessani malttamattomana mahdollisuutta upottaa kädet multaan, kaivoin kameran esiin ja tutkin pihaamme linssin läpi. Asiat joita jäin ihastelemaan, ovat todellakin vain lainassa. Huomenna niitä ei välttämättä enää ole. Jää sulaa, kuolleiden kasvien tilalle kasvaa uusia, maa kuivuu tai sade muokkaa pinnan muotoja. Tilalle on tullut jotain muuta. Juuri nyt, keväällä, muutokset tapahtuvat nopeasti. Kuinka etuoikeutettua onkaan saada nauttia uusista kauniista taideteoksista omassa asuinympäristössään. Se on iso osa hyvinvointia. Taidenäyttelyn voi löytää omasta pihasta.

Kameran kanssa Sarkolan kauniissa ympäristössä kulkevien kannattaa muistaa myös Sarkolan Kylien valokuvauskilpailu, josta löytyy lisätietoa Facebookista.https://www.facebook.com/groups/sarkola/search/?query=valokuvauskilpailu