Helpotusta lapsiperheen ruokahuoltoon

Jotta saan arjen pyörimään suhteellisen sujuvasti, olen kehittänyt perheellemme hyväksy havaitun systeemin. Varaan sunnuntaista pari tuntia aikaa ja valmistan ruokaa koko seuraavaksi viikoksi. No, en ihan koko viikoksi, arkipäiviksi vain. Näin kaupassa käyntiin tai ruuanlaittoon ei tarvitsen laittaa viikolla aikaa ja harrastuksiin ehditään ainakin melkein ajoissa.

Systeemi sopii perheellemme siitäkin syystä hyvin,että työmatkoihin kuluu aikaa reipas puolituntia suuntaansa. Se ei ole ollenkaan kohtuuton matka, paitsi jos se venyy useana päivänä kauppareissujen vuoksi lähemmäs tuntia, joskus ylikin. Yksi isompi reissu vapauttaa aikaa muilta päiviltä, mutta...

Useampana viikonloppuna olen tehnyt parin tunnin kauppareissun lauantaina tai jopa sunnnuntaina ennen kokkaussessiota. Vaikka tykkään ruuanlaitosta, keksisin viikonloppuna toki muutakin tekemistä, kuin kaupassa käynnin.

Ei pidä ymmärtää väärin, en tokikaan pyöritä kuviota yksin. Arjen ravinnonsaantiprosessi on koko perheen ponnistus. Kokkaus on kivaa kaikenikäisille, vaikka lapset eivät sitä toki aina välttämättä nopeuta. Tehoa haetaan välillä lähettämällä loppuperhe vaikkapa luistinkentälle. Esikoisesta on kauppareissulla ja keittiössä jo oikeasti apuakin, mutta nuorempi, noh, hän on ihan huikeassa supermies-paalinkeräilijä-aarteenvartija-donosaurus-työkoneentyöntäjän-poliisipalomiehen kolmen vuoden iässä.

Lasten syödessä iltapalaa keskiviikko-iltana, kyselin heiltä ja puolisoltani, mitä ensi viikolla haluttaisiin syödä. Tein toiveiden ja niiden jättämien aukkojen mukaan ruokasuunnitelman, minkä jälkeen nappasin tabletin ja naputtelin ostoksen noin parissa kymmenessä minuutissa keräilypalveluun. Muutamalla klikkauksella olin maksanut ostokset ja valinnut ajan perjantailta, jolloin ruuat voi napata mukaan matkalla töistä kotiin. MAHTAVA SYSTEEMI!

Ystäväni on ulkomailla käyttänyt vastaavaa palvelua jo pitkään. Hänellä tosin hommaan kuuluu myös kotiinkuljetus. Olen kuullut häneltä varsin postitiivisia arvioita palvelusta siellä ja ajatukseni oli, että tuopa toimisi meidänkin arjessa hyvin. Harmi vain, että jos tuollainen yleistyisi myös Suomessa, olisi hinta myös sen mukainen. Mutta hinta ei päätä huimaa, sillä vähintään keräilystä veloitettavalla hinnalla ostaisin heräteostoksia kaupasta kuitenkin.

Muistan vielä hyvin sen ajan, kun vauva-arjen keskellä reissu kauppaan yksin oli hengähdystauko. Help, lapset ovat kasvaneet enkä enää tunne samoin! Nyt hengähdyksen arkeen tuo esimerkiksi tämä palvelu, jonka toimivuudesta olen niin innoissani, että päätin siitä jopa kirjoittaa. Ja ei , kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö vaan ihka aito innostus.

NÄIN SE TOIMII:

1. Tee ostoslista kuten normaalistikin
2. Mene palvelun nettisivuille ja klikkaile ostoskoriin mitä haluat. Maksu koskee koko keräilyä, joten ei tarvitse yrittää optimoida.
3.  Valitse aika milloin haluat ostoksesi hakea.
4. Maksa. Kortilta varataan 15% isompi summa kuin lasku on, jotta esim punnittavista tuotteista pystytään veloittamaan oikea hinta. Kuitista näet, mitä mikäkin on tarkalleen maksanut ja mitä niiden oli palvelussa arvioitu maksavan.
5. Saat tekstiviestin ja sähköpostin, kun keräily on valmiina.
6. Hae ostokset erillisesta keäilypisteestä. Tavarat ovat jääkapissa tai pakastimesa odottamassa, eli kaupan puolelle ei tarvitse mennä.

Kun kahdesta tuli yksi

On mennyt lähes vuosi siitä, kun bloggasin viimeksi. Myös noin vuosi sitten vaihdoin työpaikkaa ja nämä kaksi tekijää kulkevat varsin tiiviisti käsi kädessä. Uuden työn, työpaikan kulttuurin, henkilöiden nimien ja toimenkuvien, oman toimenkuvan ja liiketoiminnan luonteen opetteluun menee auttamatta lähes vuoden päivät. Sinä aikana kaikki kirjoittamiseen, tai ehkä jopa ajatteluun käytettävissä oleva kapasiteetti on kulunut palkan ansaintaan. 

Yksi syy, joka on kalvanut bloggaamista on ollut se, että minulla on toinen. Kyllä, olen kirjoittanut aikoinaan myös toista blogia, joka on yhtä lailla jäänyt uuden työn jalkoihin. Tai oikeasti se jäi aikoinaan jo Kylässä kotona –blogin varjoon, koska maalla asumisen teemojen esiin nostamisella on enemmän painoarvoa, mutta aiheet olivat rakkaita siitä huolimatta. 

Sen blogin nimi oli Yritys ja erehdys ja keskittyi hyvinvointiin, puutarhanhoitoon ja kotoiluun. Vaikka vuoden aikana ei jaksamista vapaa-ajalla kirjoitteluun ole ollutkaan, on aiheita pyörinyt mielessä jatkuvasta sikin sokin sekaisin kummankin blogin tarpeisiin. Koska en ole oikein osannut päättää, kumpaan hiljalleen arjestani löytyvän kirjoittamisajan käyttäisin, ovat molemmat blogit saaneet jatkaa talviuniaan.

Olenkin päätynyt siihen, että Yritys ja erehdys saa nyt muuttaa ja etsiä kotinsa tästä blogista. Kylässä on koti kummallekin ja aiheet soljuvat kivuttomasti lomittain. Chin chin siis ja kuohuvaa kehiin, kahden blogin voimat ovat yhdistyneet ja kirjoittajalla on rauha kahden rakkaan foorumin sijaan yhden lempilapsen kanssa.

Samalla saan vapauden ihmetellä maailman menoa hiukan laajemminkin, joskin monet havainnoistani, ilahtumisistani ja ihmetyksistäni liittyvät toki lähiympäristön ilmiöihin. Yksi niistä on luonnonläheisyyden vaikutus kasvissyönnin määrään.

Tämä on havainto, jonka olen huomannut itsessäni ja olen siitä äärettömän iloinen. Ole oppinut tykkäämään monista kasviksista vasta aikuisiällä. Lapsena marjat tai hedelmät jälkiruokana olivat kidutusta ja tomaattia ja kurkkua söin puolipakolla. Salaatit alkoivat kuitenkin jossain vaiheessa maistua ja juureksista olen eri muodoissa pitänyt aina. Edelleen olen tarkka siitä, että tomaattia ei laiteta tumman leivän päälle eivätkä hedelmät laske kuin smoothien muodossa, mutta kasvisruoka on mielestäni huikean hyvää ja yrtteihin olen ihan hurahtanut. 

Viime kesänä muutama yrtti ja tomaatti pääsivät kasvamaan pohjasta rei´itettyihin Ikean pusseihin.

Kasvisruuan osuus ruokavaliossa on kasvanut koko ajan iän ja kokkaustaitojen karttuessa, mutta aivan selkeä sysäys tapahtui myös ensimmäisenä kesänämme Sarkolassa. Jostain syystä ympäröivä maanviljely, lähiruoka ja luonto sekä mahdollisuus kokeilla kaikenlaista kasvatusprojektia omassa puutarhassa tuuppivat hellästi omia mieltymyksiä kohti kasvispainotteisempaa suuntaa. Toki ruokamaailman trenditkin tekivät kasvismyönteisyydestä helppoa ja aika oli aivopesulle kohdallani otollinen.

Vaikka ulkona on vielä puhtaanvalkeat kinokset ja seuraaville päiville jopa pakkasvaroitus, huomaan kevään hiipivän jo mieleen. Ensimmäiset merkit näkyvät siinä, että alan fiilistellä yrttien kasvatusta kodinhoitohuoneen ikkunalaudalla. Mietin millaisiin ruukkuihin taimia istutan ja miten ne ulos kesällä sijoitan. Odotan jo aamuja, jolloin hipsin yöpuvussa aurinkoiseen puutarhaani hakemaan tuoretta basilikaa leivänpäälle tomaatin, mozzarella ja oliiviöljyn kaveriksi. Ja koska on viikonloppu, se leipä on vaaleaa ciabattaa.

Kasviskeitot kuuluvat koko perheen suosikkeihin

  

Valkeasta vappuaatosta kevätistutuksiin

Vappuna pääsin vihdoin tekemään jotain, mitä olen odottanut kauan. Sain upottaa sormet multaan ja istuttaa kevään ensimmäiset taimet. Voi olla, että ensimmäiset raukat vielä heittävät henkensä, kun jonain yönä unohdan ne Suomen keväiseen pakkasyöhön, mutta ei sillä ole niinkään väliä. Pääasia on toivo kesästä. Pienet vihreät pilkahdukset ja jäästä vapautunut järvi muistuttavat, että  lämpöä on luvassa, vaikka 12 senttiä lunta maassa vappuaaton aamuna olivat kieltämättä pienoinen järkytys.

Koska keli oli kuin jouluna... tai itse asiassa kuin olisin kovasti toivonut sen jouluna olevan, lähdimme perheen kanssa käymään vappuaattona Plantagenissa. Olin luvannut 6-vuotiaalleni oman kasvin. Oi minkä amatööripuutarhurikipinän sieltä saikaan! Kostea lämmin ilma ja kauniit kasvit suorastaan hehkuivat kesäistä elinvoimaa.

Yksi asia, joka asuinympäristössämme rakastan on tila. Olen aiemminkin maininnut, että täällä on tilaa hengittää. Mutta täällä on myös tilaa toteuttaa. Tai olla toteuttamatta. Silloin kun viherpeukut syyhyävät toteuttamaan erilaisia puutarhaunelmia, se on mahdollista. Silloin kun auringonotto tai terassilla hyvästä ruuasta nauttiminen kiinnostaa enemmän, luonto takaa vihreyden ympärillä. Silloin riittää kun pitää nurmikon lyhyenä.

Tila sallii myös sen, että pihaan voi toteuttaa monenlaisia funktioita. Oma puutarhamme takapihalla koostuu isosta terassista, kivikäytäväisestä puolihyötypuutarhasta (joka on oma kokeiluareenani), nurmialueesta jalkapalloa ja hippaa varten sekä toivottavasti tänä vuonna myös lasten omasta alueesta leikkivälineineen. Viimeksi mainittu on projekti, jonka olen itselleni korvamerkinnyt tälle kesälle.

Varmoja kevään merkkejä ovat keinut, yrtit ja tietenkin kärpäset. Lumisesta alusta huolimatta niitä kaikkia oli kevätauringossa lopulta tarjolla. Plantagenista mukaan tarttui myös ensimmäinen tomaattipuska, jolla on ihanan helppo huijata itseään ja vakuuttaa olevansa taitava viherpeukalo. Kun osa sievistä kirsikkatomaateista loistaa punaisena jo kaupassa ja ne voi korjata talteen heti puskan istutettuaan, sitä jotenkin sallii itsensä kokea onnistumisen tunnetta, vaikka itsellä ei ole ollut asiaan osaa eikä arpaa. Ihanaa on vain maistaa kesän olevan ovella.

Isuttamisen lisäksi saan valtavasti aurinkoenergiaa ulkona sisustamisesta. Kesän tultua elämä siirtyy terassille aina kun keli sen sallii. Terassista tulee olohuone ja ruokailutila, loppupihan toimii lastenhuoneena. On kutkuttavaa raahata vanhat pihakalusteet paikoilleen, asetella ruukkuja ja miettiä mitä kasveja niihin tänä vuonna sopisi. On upeaa kävellä pitkin tonttia ja koittaa pongailla uusia oivalluksia ulkotilojen koristamiseksi. Tällä kertaa pienistä kuormalavoista tuli sivupöytä. Viimevuotista mustaa ulkomaalia oli vielä jäljellä ja sitä sivakoin vanhoihin pihakalusteisiin. Terapiasta kävi sekin.

Radiossa käskettii nauttia lämpimistä keleistä nyt, sillä loppuviikosta kuulemma viilenee. En usko! Ainakin sukat jätin tänään avokkaista kotiin. Kesä saa tulla! Mielummin vähälumisena....