maanantai 21. toukokuuta 2018

Tahdon puutetta vai politiikkaa - ajatuksia päiväkodin kohtalosta


Vahalahden koulu sai taannoin työrauhan viideksi vuodeksi, kun rakenteellista muutostarvetta ei nähty. Lopetus oli kuitenkin hilkulla ja kylän aktiiviset vanhemmat tekivät suuren selvitystyön argumentoidakseen byrokratian raskaita rattaita vastaan. Helpotus koulun säilyttämisestä oli suuri, kun myönteinen päätös tuli. Koulu on kylälle valtavan tärkeä monestakin syystä, ei vähiten siksi, että koulussa ei ole sisäilmaongelmia tai kiusaamista, kaikki oppilaat tuntevat toisensa hyvin ja yhdistelmäluokissa oppilaat oppivat toimimaan eri-ikäisten kanssa luontevasti toisiaan kunnioittaen.
Koulun kanssa samalla tontilla on myös ihana pieni päiväkoti, jossa ympäristö on kodinomainen ja kaikki lapset yhdessä samassa sisarusryhmässä. Päiväkoti on osa Tottijärven päiväkotia ja yksi Sarkolan harvalukuisia kunnallisia palveluja. Tänä keväänä tuli täytenä yllätyksenä, että päiväkotia ollaan lakkauttamassa. Valitettavasti on vaikea välttyä ajatukselta, että kyseessä voi olla myös pitkän tähtäimen suunnitelma siitä, että kun ei ole päiväkotia, voidaan pian todeta, ettei omalta kylältä ole tulijoita kouluunkaan. Salaliittoteoriaa? Enpä tiedä, politiikkaa nyt vähintään.

Päiväkodissamme on alle 10 lasta, syksyllä tarkka luku lienisi 8. Ymmärrän että se on vähän. Sitä en kuitenkaan pysty ymmärtämään, mistä säästöjä syntyy, jos samat lapset ja sama henkilökunta siirtyvät kuuden kilometrin päähän toiseen rakennukseen. Tilakustannuksista? Mahtavat olla kovat.

Kysyessäni, mistä säästöt syntyvät, toisin sanoen, miten lopettaminen argumentoidaan, en saanut kunnollista vastausta. Isomman yksikön vanhemmilta ei myöskään ole kysytty, olisiko joku perhe halunnut esimerkiksi sisarukset samaan päiväkotiryhmään tai haluaisiko joku siirtää lapsensa Sarkolaan logistisista syistä. Viereiselle kunnalle ei myöskään ole vinkattu siitä, että maalaismaisemissa sijaitsevassa pikkupäikyssä olisi ostopalvelupaikkoja tarjolla, jos kunnalla itsellään sattuisi olemaan tiukkaa päiväkotipaikkojen kanssa tai olisivat muutoin valmiita tarjoamaan käytössä olevaa palveluseteliä jollekin Tampereen suuntaan töihin ajavalle perheelle.
Moni päiväkodin henkilökunnasta vanhempiin on myös ehdottanut, että koululaisten iltapäiväkerhotoimintaa voisi yhdistää päiväkodin toimintaan, mikä olisi myös lasten kannalta kovin kiva ja vanhempienkin kannalta kätevää. Monien sisarukset ovat päiväkodissa, joten molemmat saisivat toisistaan turvaa yhteisissä iltapäiväpuuhissa. Esteeksi kuulemma muodostuu kuitenkin se, että iltapäiväkerho on osa koulun toimintaa kun taas päiväkoti kuuluu varhaiskasvatukseen. Toisin sanoen rahat tulevat eri instansseista, eikä byrokratia tunnetusti kovin helposti taivu tällaisiin monimutkaisiin ratkaisumalleihin.

Sarkolan päiväkodin lakkauttamispäätöksen taustalla on ennen kaikkea raha. Yksikkö näyttää paperilla kalliilta ja laskee suuremman yksikön käyttöasteprosenttia. Tosin todellisuudessa Sarkolan päiväkotiyksikkö on paperillakin keskihintainen Nokian hintatasoon nähden, joten sekään ei argumenttina ole kovin vahva. Sitä vastoin uuden varhaiskasvatussuunnitelmanmukaista lapsen omaehtoista ja –tahtista oppimista, ympäristön aktiivista tutkimista ja kestäviä sekä ekologisia toimintamalleja, vain muutamia kohtia suunnitelmasta mainitakseni, on vaikea kuvitella toteutettavan yhtä luontevasti isoissa ryhmissä tai ylipäätään missään muualla. Pieni joukko maailmaa ihmetteleviä tiitiäisiä toimii joustavasti ja ohjaajilla, jotka Sarkolassa muuten ovat huippuja, on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, että päivät rakentuvat kaikille motivoiviksi ja kiinnostaviksi. Tänään kestävästä elämäntavasta puhuminen on erityisen helppoa myös siksi, että lapset saivat nauttia niin Sarkolassa kuin Tottijärvellä lähiruokapäivästä. 

Jos oikeita, ei siis vain byrokratian näkökulmasta paperilla hyvältä näyttäviä taloudellisia perusteluja päiväkodin lakkauttamisella löytyisi, niin voisin jotenkin pystyä hyväksymään sen, että kaikille Sarkolan lapsille löytyisi paikat Tottijärveltä. Teoriassa näin kai onkin, sillä kyseissä yksikössä on ollut ennenkin isoja ryhmiä, mutta asiaa tänään kolme kertaa suoraan kysyneenä suoraa vastausta saamatta pystyin lukemaan, että lapset sijoitetaan ensisijaisesti muualla, missä on joutokäyntiä. Ajomatkaa päiväkodille tulee tällöin vähintään 17km suuntaansa. Se siitä lähipalveluperiaatteesta. 

Nokian kaupunkistrategia kuuluu ”Elinvoimainen ja ekologinen Nokia 2027”. Kiva. Kuntabyrokratian monimutkaisuuteen kompastellen ja todellisen tahdon puuttuessa mahtipontinen tavoite jää valitettavasti tahtotilaksi monilla mittareilla. Lähiruuan, ekologisuuden, kestävän kehityksen, puhtaan ravinnon ja terveellisen kasvuympäristön ollessa trendien kärkeä on silkkaa hulluutta yrittää tuhota aktiivinen ja elinvoimainen maalaiskylä jyräämällä byrokratian rattailla tyynesti yli. Viisautta olisi nähdä Sarkolan ja muiden pienten syrjäkolkkien brändiarvo kunnan monimuotoisuuden rikastajana. 
Nokian kaupungin kaupunkistrategia. Kuva kaupungin verkkosivuilta.

Sillä äärimmäisen aktiivinen kylä Sarkola on. Viimeisen kuukauden aikana olemme tanssineet vapputansseja kolmen paikallisen bändin säestäminä, olemme kerääntyneet mutustelemaan voissa paistettuja pikkukaloja Kuorre-kekkereihin, olemme järjestäneet roskienkeruutalkoot, lapsille on puuhattu lähiruokapäivä ja paikallinen kalastusseura on uusinut tiedotustaan kalastusluvista ja vesialueista. Koulun ympärille on kaupungin puutarhurin johdolla istutettu lisäksi erilaisia puita, jotta eri lajeja ei tarvitsisi välttämättä opetella kirjoista vaan niitä voisi ihmetellä ihan näppituntumalla. Niin lapset kuin aikuiset harrastavat aktiivisesti liikuntaa ja PT-palveluitakin on saatavilla. On puutalkoita, partiota ja jääraveja, ulkoilumaastoja unohtamatta. Lauluiltaa ja suvi-sunnuntaita on luvassa, metsästyseura on aktiivinen ja kylän toimintaa kehitetään koko ajan. Muun muassa jälleen tiistaina 22.5. Sarkolan kylien kokouksessa. Myös lasten oma yhteisö on varsin tiivis.

Aktiivisuudesta kertoo myös se, että saman tien kun tieto päiväkodin lopetusuhasta tuli ilmoille, tarttui paikallinen perhepäivähoitaja toimeen ja alkoi selvittää mahdollisuutta ryhmäperhepäivähoidon järjestämiseen päiväkodin nykyisissä tiloissa. Tieto toimintamahdollisuuksista on kuitenkin jäissä, sillä kiinteistön vuokrauksesta ei millään saada kaupungilta tietoa. Nokialla, Pirkanmaan parhaassa yrityskunnassa...

Suomi on monella tapaa upea maa, mutta hallinnon joustamattomuus ja siihen ennen kaikkea siihen turtuminen ovat asioita, joissa meillä olisi paljon kehitettävää. Jospa meillä olisi joskus oikeasti selkärankaa tehdä päätöksiä esimerkiksi hyvinvointia ja lapsen etua (tässä tapauksessa kirjaimellisesti) maalaisjärkeä käyttäen sen sijaan, että asiat nuijitaan kylmän viileästi laskien asiat näyttämään juuri siltä kuin halutaan. Tai jos olisi edes tahtoa kartoittaa ensin kaikki vaihtoehdot ilman että ensimmäisenä mietitään, miksi asiaa EI VOIDA toteuttaa. Olen varsin valmis juttelemaan vaihtoehdoista ja eri katsantokannoista, mutta sillä tiedolla joka tähän mennessä on ollut saatavilla, olen edellä kertomani kannan muodostanut. Jos joku haluaa tulla tutustumaan aktiiviseen Sarkolaan, järjestyy myös sellainen ekskursio aivan varmasti. Sillä välin odottelemme sydän syrjällään tietoa siitä, kuinka pienten päiväkotilaistemme käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti