Vahalahden koulu sai taannoin työrauhan viideksi vuodeksi,
kun rakenteellista muutostarvetta ei nähty. Lopetus oli kuitenkin
hilkulla ja kylän aktiiviset vanhemmat tekivät suuren selvitystyön
argumentoidakseen byrokratian raskaita rattaita vastaan. Helpotus koulun säilyttämisestä
oli suuri, kun myönteinen päätös tuli. Koulu on kylälle valtavan tärkeä
monestakin syystä, ei vähiten siksi, että koulussa ei ole sisäilmaongelmia tai
kiusaamista, kaikki oppilaat tuntevat toisensa hyvin ja yhdistelmäluokissa
oppilaat oppivat toimimaan eri-ikäisten kanssa luontevasti toisiaan
kunnioittaen.
Koulun kanssa samalla tontilla on myös ihana pieni
päiväkoti, jossa ympäristö on kodinomainen ja kaikki lapset yhdessä samassa
sisarusryhmässä. Päiväkoti on osa Tottijärven päiväkotia ja yksi Sarkolan
harvalukuisia kunnallisia palveluja. Tänä keväänä tuli täytenä yllätyksenä,
että päiväkotia ollaan lakkauttamassa. Valitettavasti on vaikea välttyä ajatukselta, että kyseessä voi olla myös pitkän tähtäimen
suunnitelma siitä, että kun ei ole päiväkotia, voidaan pian todeta, ettei
omalta kylältä ole tulijoita kouluunkaan. Salaliittoteoriaa? Enpä tiedä,
politiikkaa nyt vähintään.
Päiväkodissamme on alle 10 lasta, syksyllä tarkka luku lienisi 8. Ymmärrän että se on vähän.
Sitä en kuitenkaan pysty ymmärtämään, mistä säästöjä syntyy, jos samat lapset
ja sama henkilökunta siirtyvät kuuden kilometrin päähän toiseen rakennukseen.
Tilakustannuksista? Mahtavat olla kovat.
Kysyessäni, mistä säästöt syntyvät, toisin sanoen, miten
lopettaminen argumentoidaan, en saanut kunnollista vastausta. Isomman yksikön
vanhemmilta ei myöskään ole kysytty, olisiko joku perhe halunnut esimerkiksi
sisarukset samaan päiväkotiryhmään tai haluaisiko joku siirtää lapsensa
Sarkolaan logistisista syistä. Viereiselle kunnalle ei myöskään ole vinkattu
siitä, että maalaismaisemissa sijaitsevassa pikkupäikyssä olisi
ostopalvelupaikkoja tarjolla, jos kunnalla itsellään sattuisi olemaan tiukkaa
päiväkotipaikkojen kanssa tai olisivat muutoin valmiita tarjoamaan käytössä olevaa
palveluseteliä jollekin Tampereen suuntaan töihin ajavalle perheelle.
Moni päiväkodin henkilökunnasta vanhempiin on myös
ehdottanut, että koululaisten iltapäiväkerhotoimintaa voisi yhdistää päiväkodin
toimintaan, mikä olisi myös lasten kannalta kovin kiva ja vanhempienkin
kannalta kätevää. Monien sisarukset ovat päiväkodissa, joten molemmat saisivat
toisistaan turvaa yhteisissä iltapäiväpuuhissa. Esteeksi kuulemma muodostuu
kuitenkin se, että iltapäiväkerho on osa koulun toimintaa kun taas päiväkoti
kuuluu varhaiskasvatukseen. Toisin sanoen rahat tulevat eri instansseista, eikä
byrokratia tunnetusti kovin helposti taivu tällaisiin monimutkaisiin
ratkaisumalleihin.
Sarkolan päiväkodin lakkauttamispäätöksen taustalla on ennen
kaikkea raha. Yksikkö näyttää paperilla kalliilta ja laskee suuremman yksikön
käyttöasteprosenttia. Tosin todellisuudessa Sarkolan päiväkotiyksikkö on
paperillakin keskihintainen Nokian hintatasoon nähden, joten sekään ei
argumenttina ole kovin vahva. Sitä vastoin uuden varhaiskasvatussuunnitelmanmukaista lapsen omaehtoista ja –tahtista oppimista, ympäristön aktiivista
tutkimista ja kestäviä sekä ekologisia toimintamalleja, vain muutamia kohtia
suunnitelmasta mainitakseni, on vaikea kuvitella toteutettavan yhtä luontevasti
isoissa ryhmissä tai ylipäätään missään muualla. Pieni joukko maailmaa
ihmetteleviä tiitiäisiä toimii joustavasti ja ohjaajilla, jotka Sarkolassa
muuten ovat huippuja, on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, että päivät
rakentuvat kaikille motivoiviksi ja kiinnostaviksi. Tänään kestävästä
elämäntavasta puhuminen on erityisen helppoa myös siksi, että lapset saivat
nauttia niin Sarkolassa kuin Tottijärvellä lähiruokapäivästä.
Jos oikeita, ei siis vain byrokratian näkökulmasta paperilla
hyvältä näyttäviä taloudellisia perusteluja päiväkodin lakkauttamisella
löytyisi, niin voisin jotenkin pystyä hyväksymään sen, että kaikille Sarkolan
lapsille löytyisi paikat Tottijärveltä. Teoriassa näin kai onkin, sillä kyseissä yksikössä on ollut ennenkin isoja ryhmiä, mutta asiaa
tänään kolme kertaa suoraan kysyneenä suoraa vastausta saamatta pystyin
lukemaan, että lapset sijoitetaan ensisijaisesti muualla, missä on joutokäyntiä.
Ajomatkaa päiväkodille tulee tällöin vähintään 17km suuntaansa. Se siitä
lähipalveluperiaatteesta.
Nokian kaupunkistrategia kuuluu ”Elinvoimainen
ja ekologinen Nokia 2027”. Kiva. Kuntabyrokratian monimutkaisuuteen
kompastellen ja todellisen tahdon puuttuessa mahtipontinen tavoite jää valitettavasti
tahtotilaksi monilla mittareilla. Lähiruuan, ekologisuuden, kestävän
kehityksen, puhtaan ravinnon ja terveellisen kasvuympäristön ollessa trendien
kärkeä on silkkaa hulluutta yrittää tuhota aktiivinen ja elinvoimainen maalaiskylä
jyräämällä byrokratian rattailla tyynesti yli. Viisautta olisi nähdä Sarkolan
ja muiden pienten syrjäkolkkien brändiarvo kunnan monimuotoisuuden rikastajana.
Nokian kaupungin kaupunkistrategia. Kuva kaupungin verkkosivuilta. |
Sillä äärimmäisen aktiivinen kylä Sarkola on. Viimeisen kuukauden
aikana olemme tanssineet vapputansseja kolmen paikallisen bändin säestäminä,
olemme kerääntyneet mutustelemaan voissa paistettuja pikkukaloja
Kuorre-kekkereihin, olemme järjestäneet roskienkeruutalkoot, lapsille on
puuhattu lähiruokapäivä ja paikallinen kalastusseura on uusinut tiedotustaan
kalastusluvista ja vesialueista. Koulun ympärille on kaupungin puutarhurin
johdolla istutettu lisäksi erilaisia puita, jotta eri lajeja ei tarvitsisi
välttämättä opetella kirjoista vaan niitä voisi ihmetellä ihan näppituntumalla.
Niin lapset kuin aikuiset harrastavat aktiivisesti liikuntaa ja PT-palveluitakin
on saatavilla. On puutalkoita, partiota ja jääraveja, ulkoilumaastoja unohtamatta.
Lauluiltaa ja suvi-sunnuntaita on luvassa, metsästyseura on aktiivinen ja kylän
toimintaa kehitetään koko ajan. Muun muassa jälleen tiistaina 22.5. Sarkolan
kylien kokouksessa. Myös lasten oma yhteisö on varsin tiivis.
Aktiivisuudesta kertoo myös se, että saman tien kun tieto
päiväkodin lopetusuhasta tuli ilmoille, tarttui paikallinen perhepäivähoitaja
toimeen ja alkoi selvittää mahdollisuutta ryhmäperhepäivähoidon järjestämiseen
päiväkodin nykyisissä tiloissa. Tieto toimintamahdollisuuksista on kuitenkin
jäissä, sillä kiinteistön vuokrauksesta ei millään saada kaupungilta tietoa.
Nokialla, Pirkanmaan parhaassa yrityskunnassa...
Suomi on monella tapaa upea maa, mutta hallinnon
joustamattomuus ja siihen ennen kaikkea siihen turtuminen ovat asioita, joissa
meillä olisi paljon kehitettävää. Jospa meillä olisi joskus oikeasti
selkärankaa tehdä päätöksiä esimerkiksi hyvinvointia ja lapsen etua (tässä
tapauksessa kirjaimellisesti) maalaisjärkeä käyttäen sen sijaan, että asiat
nuijitaan kylmän viileästi laskien asiat näyttämään juuri siltä kuin halutaan.
Tai jos olisi edes tahtoa kartoittaa ensin kaikki vaihtoehdot ilman että
ensimmäisenä mietitään, miksi asiaa EI VOIDA toteuttaa. Olen varsin valmis
juttelemaan vaihtoehdoista ja eri katsantokannoista, mutta sillä tiedolla joka
tähän mennessä on ollut saatavilla, olen edellä kertomani kannan muodostanut.
Jos joku haluaa tulla tutustumaan aktiiviseen Sarkolaan, järjestyy myös sellainen
ekskursio aivan varmasti. Sillä välin odottelemme sydän syrjällään tietoa
siitä, kuinka pienten päiväkotilaistemme käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti