sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kylän sydän vietti ansaittuja juhlia - Vahalahden koulu 120 vuotta



Vahalahden koulu vietti perjantaina 120-vuotis juhliaan. Kaikki kyläläiset oli kutsuttu mukaan. Niinpä meidänkin perhe meni kiinnostuneena paikalle. Harvemmin sitä juhliin pääsee ihan kodin tuntumaan viereiselle tontille. 

Juhlat jäivät kuitenkin meidän perheeltä valitettavan lyhyeen, sillä jo ennen sisätiloihin astumista vanhempi lapsista totesi olevansa huonovointinen. Isä ja tytär hipsivät takaisin kotiin, minä jäin nuoremman kanssa kahvittelemaan. Kaksivuotiaan keskittymiskyky ei perjantai-iltana enää kuitenkaan riittänyt kovin juhlaviin käytöstapoihin. Ymmärtäähän sen. Väenpaljous laittaa väkisinkin vähän ujostuttamaan ja harmitti, kun koulun eteisestä ei saanut ottaa palloja ja rumpujen soitonkin äiti kielsi. Kun makaronina sylissäni valuvan nuoren miehen vastaukset kaikki kysymyksiin olivat lähtökohtaisesti ja tarmokkaasti ”EI”, totesin juhlien olevan meidän osalta juhlittu.

Ilma oli perjantaina märkä, sateinen ja pimeä. Siitä huolimatta tunnelma oli iloisen valoisa ja juhlallinen. Vaikka olin itse paikalla vain hetken, ei tärkein tunnelmatekijä jäänyt huomaamatta: 120-vuotiaan koulun arvostus näkyi ja kuului. Järjestelyihin oli nähty paljon vaivaa ja oppilaat olivat valmistautuneet esityksiin huolella. Ulkona uljaasti ja sadetta uhmaten palavat jätkänkynttilät konkretisoivat sen palon, jolla kyläkouluun suhtaudutaan. Se ei ole vain rakennus, jossa lapset saavat opetusta. 

Mieleeni jäi erityisesti eräs nuorimies, joka oli selkeästi koulun entinen oppilas. Ohittaessamme hänet, hän esitteli samanikäiselle tytölle paikkoja kertoen, mitä missäkin oli silloin, kun hän kävi koulua Vahalahden kyläkoulussa. Ilmeessä ja äänessä oli ylpeyttä ja nostalgiaa, joka sai minut hymyilemään. Hymyilin puoliksi sisäänpäin, sillä en halunnut tuoda julki kuunnelleeni ja tarkkailleeni nuorten keskustelua. Minusta oli kuitenkin merkille pantavaa, että jo selkeästi useita vuosia sitten alakoulunsa lopettanut poika huokui lämpöä ja iloa jakaessaan koulumuistojaan.  
Olen itse käynyt kouluni isoissa kouluissa. Ala-asteellamme oli reippaat 400 oppilasta ja yläasteen oppilasmäärä kipusi yli kuudensadan. Vahalahden kyläkoulusta tekemieni havaintojen taustalla ei siis ole romantisoitu nostalgiamatka omiin kouluvuosiin. Oman taustani huomioiden osaan kuitenkin arvioida niitä erityispiirteitä, joita kyläkoulu voi tarjota ja joihin isoilla kouluilla ei ole mahdollisuutta. Minulle koulu on ollut aina kiva paikka, opiskelu suhteellisen vaivatonta, kavereita on ollut paljon ja kiusaamisyritykset ovat loppuneet kuin seinään. Osasin laittaa sitä yrittäneille jauhot suuhun hyvin nopeasti. Kaikilla ei mennyt yhtä hyvin.

Nähtyäni kyläkoulun menoa nyt vuoden verran, ymmärrän täydellisesti, miksi siitä on muodostunut koko kylän olemassa olon ydin. Vanhemmat haluavat tietää, että lapsi viettää päivänsä turvallisessa ympäristössä, jonne pääsee helposti. Koulu edustaa jatkuvuutta, eteenpäin menemistä sekä kunnioitusta luonnon- ja maanläheistä elämäntapaa kohtaan.

Koulun olemassa oloon kulminoituu siis paljon muutakin kuin lakisääteistä oppimista. Se ylläpitää yhteisöllisyyttä sekä arvoperustaa, joka täällä asuvien ihmisten elämässä vallitsee. Lisäksi koulu edustaa yhteiskunnassa laajemminkin huomattavissa olevaa ilmiötä. Oravanpyörästä hyppäämistä, downshiftausta, maadoittumista. Ei ole sattumaa, että jooga, mindfulness tai meditaatio vetävät hyvinvointikeskusten tunnit täyteen osallistujia. Life coachit opettavat ihmisiä säätelemään stressitasoa ja etsimään vastapainoa työelämän kaiken energian imevälle kiireelle. Ihmiset ovat unohtaneet, kuinka olla osa ympäristöä ja kuinka palautua arjen keskellä. Lähiruokabuumi on viime vuosina noussut aivan uudelle tasolle ja sisäilmaongelmat huolestuttavat syystäkin. Listaa yrityksistä etsiä uutta yhteyttä luontoon ja puhtaaseen ympäristöön voisi jatkaa loputtomiin. Kyläkoulut edustavat sitä vastavoimaa, joka tällä hetkellä yhteiskunnassamme jyllää kaikilla osa-alueilla ihmisen tuottavuuskoneeksi muuttamista vastaan. Työpaikat eivät ole koskaan satsanneet työntekijöiden hyvinvointiin niin paljon kuin nyt, ja siitä on tullut työmarkkinoilla myös kilpailuvaltti. Väistämättä herää ajatus siitä, millainen kilpailuvaltti kyläkoulut voisivat kunnille olla sen sijaan, että niistä yritetään etsiä olemattomia kustannussääntöjä. 

Kyläkouluihin panostaminen ei tarkoita jäämistä muinaishistoriaan. Päinvastoin, esimerkiksi uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan oppilaan omaa oivaltamista, ilmiöiden tunnistamista ja sitä kuinka yksilölliset tavat oppia tulisi huomioida aiempaa paremmin. Pienissä ryhmissä ja lähellä luontoa toteutus on helppoa. Sama pätee yhdysluokkiin. Mikä voisi tarjota enemmän mahdollisuuksia tehdä omia oivalluksia, kuin esimerkin näyttäminen tai saaminen muilta oppilailta tai suoraan ulko-ovelta aukeava metsikkö? Uskon että tulevaisuudessa myös vanhemmat tulevat arvostamaan entistä enemmän kouluja, jotka voivat tarjota oppilaille puhtaan sisäilman, terveellistä lähiruokaa ja laadukasta opetusta ympäristössä, jossa oppilaiden omavalvonta ehkäisee luontaisesti koulukiusaamista. Tällaisista asioista aikuisten maailmassa ollaan jo nyt valmiita maksamaan paljon.

Koulun 120-vuotisjuhla oli ihana lämminhenkinen tilaisuus. Se oli kuitenkin paljon muutakin kuin syntymäpäiväjuhla. Juhlaa alettiin valmistella vähitellen heti kouluvuoden käynnistyttyä, kun vanhempaintoimikunnan ja koulun opettajien kesken pohdittiin, miten juhlaa sopivimmin vietettäisiin. Syyskuussa järjestetyssä vanhempainillassa asiaa pohdittiin tarkemmin. Järjestelyjä varjosti kuitenkin tieto koulun kyseenalaisesta jatkosta. Alkusyksyllä oli selvinnyt, että Nokian koulunverkkouudistus asetti kyläkoulun toiminnan jatkumisen kyseenalaiseksi. Syyslomaviikon jälkeinen viikko (43) oli koululla uuden opetussuunnitelman mukanaan tuoma MOK-viikko (monialaisten opetusten kokonaisuusviikko), joka pyhitettiin täysin juhlavalmisteluille. Tuolloin oppilaat tekivät koristeita, ideoivat pienten oppilaiden esittämiä pienoisnäytelmiä ja harjoittelivat jo viime vuonna itsenäisyyspäivän- ja joulujuhlassa esitettyä isompien näytelmää vanhanajan koulumenosta räppiesityksiin. MOK-viikolla valinnaisen kuvaamataidon oppilaat myös toteuttivat koulun aulatilaan seinämaalauksen. Teos tehtiin juhlistamaan tätä vuotta, mutta oppilaiden ideat kuva-aiheista tekivät siitä kunnianosoituksen koko ainutlaatuiselle maaseutukoululle.  

Ohjelmavastuu harjoituksineen ja ideoineen oli koulun opettajilla. Vanhempaintoimikunta oli koko järjestelyissä voimakkaasti hommassa mukana huolehtien tarjoiluista tai kukka-asetelmista. Ne hankittiin paikallista osaamista hyödyntäen, kukka-asetelmat naapurikylän puolelta ja herkulliset kakut, pullat ja pasteijat paikalliselta entiseltä pitopalveluyrittäjältä, jolla sattumoisin on myös lapsenlapsi Vahalahden koulussa. Lisäksi vanhempaintoimikunnan talkootyönä muutamat vanhemmat tekivät koululle oman laulun juhlaa varten. Pienempien lasten lauluesitys näytelmien päätteeksi sai arvoisensa vastaanoton, nenäliinoja tarvittiin.  Oma laulu ei ollut ensimmäinen laatuaan. Niitä löytyy muutamia myös Vahalahden ja Tottijärven koulun yhteiseltä joululevyltä, joka näki päivänvalon aivan taannoin. 

Opettajien bändi tanssitutti juhlaväkeä alakoulun tilassa ja yläkoulun puolelta löytyi kattava valokuvanäyttely koulun historiasta. Museohuoneesta muodostui varsin tunteikas tarinoiden kohtaamispaikka ja siellä vieraat viihtyivät pitkään aikamatkustaen vuosien varrella muodostuneisiin muistoihin.




Juhliin oli lähetty virallisia kutsuja mm. Nokian koululautakunnan edustajille ja sivistysjohdolle sekä paikallisille seuroille, vanhoille opettajille ja henkilökunnalle. Vieraana olivat luonnollisesti myös oppilaat vanhempineen sekä muut kyläläiset. 

120-vuoden ikä on toki kunnioitettava, mutta  erityisen upean juhlasta teki myös sen ajoitus. Vanhempaintoimikunta oli koko syksyn tehnyt aivan järjellä ymmärtämättömän määrän työtä tuodakseen esiin faktat ja selvittäessään päättäjille epäjohdonmukaisuuksia kouluverkkoselvityksessä. Kun juhla ajoittui nyt hetkeen, jolloin sivistystoimi ja koululautakunta näyttävät päätyvän säilyttämään koulutoiminnan myös näillä pienillä kouluilla , tuntui  juhla myös juhlalta tälle erävoitolle. Sen avulla kylä sai osoittaa voimansa. Pienikin yksikkö pystyy järjestämään upean tilaisuuden, vastaanottamaan mittavan vierasjoukon, virallisiakin vieraita. Pienenkin koulun lapset pystyvät tekemään mahtavia esityksiä ja vähälukuinen talkooväki voi halutessaan järjestää komean kestityksen. Toisaalta juuri pienessä koulussa on myös mahdollista se, että jokainen koulun oppilas saa olla esiintymässä ja antamassa oman panoksensa juhlaan.


Onnea Vahalahden 120-vuotias kyläkoulu! Kuten kypsään ikään päässeille, kokeneille, mutta skarpeille päivänsankareille on tapana sanoa, toivon sinulle menestystä, hyvää vointia ja pitkää ikää.

Tunnelmia ja esityksiä jaettiin juhlien jälkeen myös kyläs Facebook-ryhmässä. Jo aikaisemman postaukseni lopussa oli tämä linkki Nokian Uutisten verkkosivuille, jossa oli juttua koululaisten valmistautumisesta juhlaan.


1 kommentti:

  1. Ja mikä olisikaan parempi päivä kirjoittaa kyläkoulusta kuin lasten oikeuksien päivä :)

    VastaaPoista